Historiikki

Hajamuistelmia Sigman alkuvuosista

Yliopiston toiminnan alku
Kun yliopisto perustettiin, oli Oulu runsaan 50000 asukkaan Pohjolan valkea kaupunki. Ennen yliopiston toiminnan alkua 1959 oli Oulussa joitakin vuosia opettajakorkeakoulu, joka tuli kuulumaan osana yliopistoon. Muita opiskelijoita valittiin kesällä 1959 yhteensä lähes 200 filosofiseen ja teknilliseen tiedekuntaan. Edelliseen kuuluivat oppiaineet matematiikka, fysiikka, kemia, maantiede, kasvitiede ja eläintiede. Jälkimmäisessä tähdättiin arkkitehtien, rakennusinsinöörien ja teollisuusinsinöörien kouluttamiseen. Yliopiston ensimmäinen rehtori, professori Kaitera, halusi kokeilla järjestelyä, jossa viimeksi mainitut opiskelivat suunnilleen LuK-vaiheeseen asti yhdessä matemaattisten aineiden opiskelijoiden kanssa ja vasta sitten tapahtuisi lopullinen suuntautuminen.

Opetus aloitettiin hyvin nopeasti. Ensimmäisillä professoreilla ja assistenteilla ei ollut juurikaan aikaa suunnitteluun, vaan oli pian pantava opetus käyntiin. Omat ongelmansa muodostivat tilakysymykset. Yliopiston hallinnon ohella mm. matematiikan laitos sijaitsi alkuun vanhassa koulutalossa Kauppatorin reunassa, jossa edelleen on arkkitehtiosasto. Koulun voimistelusali kantoi vuosikaudet komeaa nimeä: "Yliopiston suuri luentosali". Fysiikkaa ja kemiaa varten pystytettiin pikavauhdilla parakki Kontinkankaalle. Sille antoivat leimansa tervatut lattiat ja laitteiden kannalta vaikeat tärisevät puuseinät. Kaikki tiiliset paloseinät käytettiin laitteiden ripustuksiin. Pian tuli esiin jatkuva tilanpuute. Rakennettiin lisää parakkeja, vuokrattiin kaikkia mahdollisia tiloja, kuten väestösuojia, laboratorioiksi. Matematiikan ja muidenkin aineiden luentoja pidettiin Järjestötalon juhlasalissa (nykyinen Formia). Ennen kuin muutto Linnanmaalle tapahtui loppuvuodesta 1973, toimi esim. fysiikan laitos yli kymmenessä eri paikassa ympäri Oulun kaupunkia ja sen lisäksi muilla fysikaalisilla tieteillä oli useita toimipisteitä. Opiskelijoille ja opettajille hajasijoitus oli tietysti hankalaa ja on huomattava, että silloin ei ollut autoja eikä nykyisiä pyöräteitä, vaan esimerkiksi Kajaanintie Kontinkankaalle oli savinen maantie.

Sigman alkuvaiheita ja toimintapuitteita
Killan toiminta alkoi melkein samalla kuin yliopiston opetus. Perustava kokous oli syksyllä 1959 Kontinkankaan parakin kahvilassa, jossa fysiikan professori Pentti Tuomikoski tarjosi puutarhastaan Lopelta tuomia omenia. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Pekka Laakson esityksestä pitkä, komea fuksi Erkki Ravola, mies kaukaa pohjoi?sesta. Jäseninä olivat pitkään kaikkien matemaattisten aineiden opiskelijat, aivan ensivuosina myös teollisuusinsinööreiksi valmistuvia. Jäsenmäärä kasvoi aluksi noin sadalla uudella ylioppilaalla vuodessa. Nimi Sigma, sekin jo ensimmäiseltä syksyltä, sopi hyvin summalle yli eri aineiden.

Toinen puheenjohtaja oli ensimmäinen fysiikan assistentti Pekka Laakso, jonka suuri ansio oli laboratoriotöiden nopea pystyttäminen. Laakson oma voimakas kiinnostus raudan valmistukseen selittänee sen, että ensimmäinen ekskursio suuntautui Luulajan terästehtaalle. Kun matka tehtiin 1961 itsenäisyyspäivänä, niin siihen on varmaan liittynyt tuolloin suosittua ostosretkeilyä. Pekka Laakso on nyt Oulun "Tekun" lehtorin virasta eläkkeellä. Kolmas puheenjohtaja Esko Suhonen oli ollut mukana jo perustavassa kokouksessa ja erityisesti sitä koskevista tiedoista haluan häntä kiittää. Häntä tarvittiin pian vaativammissa tehtävissä ylioppilaskunnassa. äskettäin teoreettisen fysiikan professorin virasta eläkkeelle jäänyt Suhonen onkin monin tavoin ansioitunut niin ylioppilaskunnan kuin Yliopistoseuran tehtävissä. Tällä tavoin ovat jatkaneet muutamat muutkin Sigman alkuvuosien aktiivit, kuten tiedekunnan nykyinen dekaani Vesa Mustonen ja Tapani Sahlström, äsken elälöitynyt Haukiputaan lukion rehtori. Esko Suhosen jälkeen olivat minun kauteni ja sitte tuli Kari Lume, myöhemmin Helsingin yliopiston tähtitieteen professori.

Ensimmäinen killan oltermanni oli kemian professori Jouko Koskikallio. Kun hänestä tuli ylioppilaskunnan inspehtori, niin oltermanniksi valittiin kemian apulaisprofessori Teuvo Nortia. Hän oli sympaattinen herrasmies ja toimi tehtävässä Turkuun muuttoonsa asti (1966). Hän oli mm. mukana järjestämässä tapakoulutusta fukseille.

Ylioppilaskunnalla ja sen ainejärjestöillä oli tietenkin toimitilaongelmansa kuten yliopistolla. Ylioppilaskunnan käytössä oli keväästä 1960 tilat Kauppurienkatu 2:ssa. Tuo vanha puutalo on nyt kauniisti entisöitynä nähtävissä Kauppahallin vieressä. Tämä "vanha kunta" tarjosi viihtyisätkin puitteet pieniin tapahtumiin kuten teeiltoihin, mutta juhliin tarvittiin klubien juhlasaleja ja ravintoloita. Suuri edistysaskel oli, kun ylioppilaskunta syksyllä 1964 pääsi muuttamaan Rauhalaan Pohjoismaiden yhdyspankin sille lahjoittamaan taloon. Yksi ensimmäisistä Sigman tilaisuuksista siellä oli juustoilta, säännöistä johtuen se oli alkoholiton.

Hallituksen kokouksia pidettiin tavallisimmin Kirkkokadun Antellin kahvilan kabinetissa (kaunis puutalo nykyisen Tiimarin paikalla. Kokoukset päättyivät klo 22.00, kun kahvila suljettiin), joskus Domuksessa ja muutaman kerran poikamiesboksissanikin. Hallituksen apuna oli erilaisia toimikuntia esim. juhlia ja ylioppilaskunnan vaaleja varten. Fuksikoulutusta varten oli fuksivääpeli, välillä korpraalikin.

Juhlat, retket, kokoukset ja yhteydet
Toimintamuodoista tavallisimmat olivat kokoukset, juhlat ja retket. Killan järjestämistä juhlista tärkeimmät olivat vuosijuhla ja pikkujoulu. Ensimmäinen vuosijuhla oli keväällä –62 Kauppaklubilla (Aleksanterinkadun varrella edelleen oleva juhlahuoneisto), seuraava oli Tervahovissa, jonka 7. kerroksen ravintola peilikattoineen tarjosi hienot puitteet, kolmas oli Suomalaisen klubin juhlasalissa Klubitalossa. Näitä tiloja käytettiin myöhemminkin. Ohjelmassa oli aina esitelmä. Muistelen, että kerran oli aiheena naiset matematiikan historiassa. Suosittuja olivat prof. Hämeen-Anttilan esitykset tähtitieteestä. Ehkä aikaansa edellä oli puhe miehelle jo 1964. Merkillepantavaa on, että alusta lähtien haluttiin solmia siteitä vastaaviin järjestöihin Helsingissä ja Turussa. Vuosijuhlissa oli siten Limeksen, Nablan, HY:n kemistien ja Polin kemistien edustajat ja vastaavasti meiltä lähti kaksi edustajaa heidän juhliinsa.

Pikkujouluista esimerkkeinä voisi olla 8.12.1962 Tetralla pidetty. Juhlapaikka oli suunnilleen nykyistä Formiaa vastapäätä, puuro tuli ravintola Haarikasta. Valmisteluihin kuului tonttulakkien tekotalkoot kunnassa. Myös tonttuleikkien esittäjät harjoittelivat, mutta valitettavasti he joutuivat niin ylikuntoon, että esityksen koittaessa oli turvauduttava harjoittelemattomiin varamiehiin. Pikkujoulu– ja vuosijuhliin kutsuttiin opettajakuntaa, mutta erityisesti pikkujoulujen kohdalla oli tärkeämpää saada mukaan sairaanhoitajaopiston tyttöjä, olihan Sigman järjestö kovin poikavaltainen.

Retkiä tehtiin teollisuuslaitoksiin sekä Oulussa (Oulu Oy) että kauempana Pohjois–Suomessa. Käytiin Vihannin kaivoksessa ja Tornion vetonaulana oli oluttehdas. Toisen tyyppisiä retkiä olivat ne, joita tehtiin sisarjärjestöijen vieraiksi. Kuten edellä mainitsin nämä siteet koettiin tärkeiksi. Ensiksi vierailtiin Helsingissä marraskuussa 1963. Keväällä 1965 oli vuorossa vastaava matka Turkuun. Ohjelmissa oli tutustumista yliopistoihin ja teollisuuslaitoksiin sekä yhteinen illanvietto paikallisen yhdistyksen kanssa. turussa esimerkiksi vierailtiin fyysikkoja kiinnostavassa Asan radiotehtaassa. Myöhemmin olivat kohteina Tampere ja Helsinki uudelleen jo joulukuussa 1966. Retkeily ei ollu suinkaan yksisuuntaista, vaan jo keväällä 1963 Limes kävi Oulussa ja sitten vähän myöhemmin kemistit Helsingistä ja myös turkulaiset. Ohjelma oli samantapaista kuin etelässä; opetuksesta ja tutkimuksen alkuaskelista kerrottiin tosin parakkiympäristössä.

Muutaman kerran lukukaudessa oli "kunnassa" teeiltoja. Tarjoilu oli tosiaan teetä. Aika, jolloin mitään ei voinut tapahtua ilman olutta ja makkaraa, tuli vasta myöhemmin. Yhtenä talvena oli ohjelmana sarja, jossa esiteltiin aloja, joille sigmalaiset voisivat sijoittua. Pentti Kerola (myöhemmin pitkäaikainen tietojenkäsittelyn professori) kertoi tietokonealasta, kemiaa valotettiin sekä sairaalakemistin että puunjalostusalan kannalta, geofysiikkaa oli esittelemässä myöhempi yliopistomme rehtori Juhani Oksman ja opettajan uraa yliopettaja Kalervo Pekkala, jonka esityksestä on jäänyt mieleeni eräs yksityiskohta. Hän toi korostaen esille sen, kuinka tärkeää on opettajan seurata aikaansa seuraavalla vertauksella: "Valmistuin 1930 (?), 1932 Chadwick löysi neutronin." Yhden illan aiheena oli "Tieteiden totuus — Jumalan totuus." Keskustelun alusti pastori Arvi Seppänen.

Asuntolakeräykset
Osana koko ylioppilaskunnan keskeisiä ponnisteluja myös sigmalaiset osallistuivat monin tavoin asuntolakeräyskiin. Arkkitehtiylioppilas Aku Rissanen?oli luonut yliopiston opikelijoiden symboliksi Uuno Välkyn, joka erääseen aikaan makasi veneen alla kaupungin keskustassa havainnollistamassa asuntotilannetta. Välkkylän monivaiheinen rakennusprojekti läpi koko 1960–luvun alkoi kaupungin tontin lahjotuksella 1962. Yksi rahankeräysmuoto oli pienten fysiikan pajassa tehtyjen tervatynnyreiden myynti. Siihen liittyi Sigman retki ja iltamien järjestäminen Tyrnävällä syksyllä 1962. Eräs ohjelmanumero oli tohtori Seppo Huovilan kuvakertomus toiminnastaan YK:n asiantuntijana 4 kuukauden ajan säähavaintolaitteistojen pystyttämisessä ja käytön opetuksessa Jordaniassa. Se oli tuohon aikaan aika eksoottista.

Kirjakaappi ja ehtolaiskurssivälitys
Opintojen edistymisen kannalta tärkeä toiminta oli Sigman kirjakaappi Kontinkankaan parakin käytävällä. Sitä hoiti joku killan hallituksen valitsema civis. Kirjakaapista myytiin monisteita ja muuta opiskelussa tarvittavaa paperitavaraa. Sigma kauppiaineen oli mukana tuottamassa erilaisia monisteita. Eräs "bestseller" oli Tuomikosken sisällöllisesti vankka teos cum laude mekaniikasta.

Vanhassa oppikoulussa annettiin runsaasti ehtoja ja matematiikan ja kielten opiskelijat pitivät kesäkuussa ehtolaiskursseja. Nämä olivat 1950– ja 1960–luvuilla ylioppilaille parhaimmillaan hyvin tuottavaa kesätyötä. Onnistuneella kurssilla sopivan kokoisessa kaupungissa saattoi rahoittaa puolen vuoden opinnot. Limes oli välittänyt matematiikan kurssejan pohjoiseen asti. Pian aloitettiin keskustelut ja saatiinkin siirrettyä Sigmalle kurssien välitys Pohjois–Suomen koulupaikkakunnille ja tätä jatkui ainakin 60–luvun lopulle. Kilta välitti myös harjoittelupaikkoja.

Lopuksi
Sitä aikaa, josta olen kertonut, havainnollistakoon siteeraus lukuvuoden 1961–62 toimintakertomuksesta ylioppilaskunnalle. Sihteeri Antti Luomanen useiden muiden aktiviteettien listauksen jälkeen toteaa kuvaavasti: "Opiskelun tasapainottamiseksi kilta järjesti 4 teeiltaa, yhdet hipat ja laskiaistanssit. Killan historian ensimmäinen vuosijuhla pidettiin 7.4.1962 Kauppaklubilla."

Rauno Anttila,

emeritusprofessori, fysikaalisten tieteiden laitos